Tänään aloitettiin säätäminen sitä varten, että levy saataisin äänitettyä. Reeniksen virkaa ajava autotalli (Seppo on sitä mieltä ettei se mikään autotalli oo), sai seinilleen mahdollisesti tarpeellisen määrän ääntä eristäviä elementtejä. Pora vinkui ja jätkät nosteli tavaroita. Eli rummut pitäisi nauhoittaa ekana. Ei sinänsä kovin vaikea homma, koska Seppo on reenannut viimeiset viikot tosissaan. Seppo saa muut kuulostamaan ja näyttämään aika kurjilta varmaan. No, punaisen valon kammo sen vasta kertoo.
Siinä sit tehtiin akustointi kuosiin ja oltiin aloittamassa säätämistä, niin toinen ulkoinen äänikortti vilkutti valoja, muttei missään tapauksessa toiminut. Näillä keleillä Usko, joka oli teknikkona paikalla, oli sitä mieltä ettei verme toiminut koska oli liian kylmä. Tässä vaiheessa käytiin debaatti kirjoja lukeneen Uskon ja nuoruudessaan insinööritieteisiin hurahtaneen Tapanin kera. Eihän sähkölaite voi hajota kylmyydestä, jos sateliititkin pörräävät kohtalaisen viileässä tuolla taivaalla. Tapani, omia ajatuksiaan vastaan sotien, ehdotti patterin tuomista lähemmäksi äänitysvermettä. Ja pienen tovin jälkeen valot vilkkui oikeassa paikassa. Teoria ja käytäntö kohtas kerrankin. Tosin tuurilla.
Ja sitten pistettiin mikit kuosiin. Ja testattiin äänenpaineet. Usko sääti hommat harvinaisen hyvälle mallille ennen kuin kukaan sai ees kuulla narulta soundia. Ja sitähän kuunneltiin. Ja oltiin eri mieltä. Ja sitten oltiin välittämättä rumpalin mielipiteestä. Ainut mihin se vaikutti oli, että tomit piti virittää. Kello oli silloin siinä yheksän, jos muistan oikein. Virityksen jälkeen kello oli puol kakstoista ja silloinkin tuumattiin että kuunnellaan huomenna uusin korvin.
Joo. Huomenna alkaa äänitykset. Seppo on tän bändin kovin rumpali. Siitä lähetään.
-Tapani
Ps. Kirjoitusviineistä vastasi kotiviini ja venäläinen vodka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti