Äänitykset etenee.

Hei taasen kaikki mussukat ja mussukanmieliset! Tapani ja Usko painoivat pitkää iltaa äänitysten parissa lauantaina. Lauantai on muodostunut hyväksi päiväksi tehdä hommia. Sen parhaita puolia on se, ettei seuraava päivä oo maanantai. Se suo tietynlaista liikkumatilaa toimintaan.

Hommat alkoi sillä, että juotiin kahveet. Ihmeteltiin myös Sepon ostamaa sirkkeliä. Oli se hieno peli. Sepolla oli kuitenkin vielä kaikki sormet tallella, mikä aavistuksen aiheutti taiteilijanretkuissa ihmetystä/pettymystä. Herra Veljeskorpi oli itse lähdössä viettämään iltaa johonkin ravitsemusliikkeeseen, joten duunia sai paiskoa tutkapari Keppana - Harras. Toki Seppo toi kaikille keppanat, kun säädettiin vermeitä äänitysvalmiuteen. Hienoa työtä, noin hommat pitäis aina aloittaa.

Toiset ottaa rantalomalta näitä kuvia, joissa näkyy varpaat. Toiset taasen ei. Tapanin soitettua loput kitaransa purnukkaan, kävi hän lattiatasosta fiilistelemään ammattimiehen soittoa. Toiset joutuu käyttämään kahta kättä soittaessaan koskettimia, vaan mestareiden ei näemmä tartte. Ainakaan jokaisessa kohdassa. Tapani epäilee vahvasti, että tässä kuvassa vasen käsi pitää kiippareita paikallaan. Se on tarpeellista, koska kaikki soittimet on meijjän käytössä lyömäsoittimia. Mut siitä se omintakeinen saundimme saa voimansa.

Tähän väliin laitetaan kuva, jossa Tapani yrittää näyttää hamsterilta.

Mutta jos ollaan kerrankin vakavia, niin eilisen sessioiden jälkeen jotakuinkin puolet levyn soitannosta on äänitetty. Varasimme levyn äänittämiseen tammi- ja helmikuun, joten lähtisin väittämään, että olemme aikataulussa.

Tapani teki sessioiden aikaan myös mahottoman hienon havainnon. Jos sekoittaa pahaa kotiviintä sekä kivennäisvettä, niin sehän on kuin köyhän miehen shampanja! Suosittelen kokeilemaan. Rohkeimmat voivat puottaa joukkoon vaikka pari puolukkaa pirtsakan ilmeen aikaansaamiseksi!

Tammikuu päättyy tän päivän jälkeen, joten tähän lopuksi muistutus teille kaikille kotihortonomeille eräältä lappalaiselta noidalta: vaihtakaa viherkasveihinne mullat helmikuussa nousevan kuun aikaan, niin kotiviidakon tulevaisuus näyttää vihreämältä.

Kohti tulevia pettymyksiä,
Tapani Keppana, tuo kaihomielinen romantikko

Tapani Keppana & Menetetty rakkaus - Henkinen marraskuu -levyn äänitykset. Osa 3

Oli kohtalaisen vilpakka lauantai. Ei tosin niin kylmä, kuin seuraava viikko kuitenkaan. Mut muistikuvien mukaan kylmähkö kuitenkin. Tämä tarina tapahtui toissa viikon lauantaina ja on jokseenkin tosi. Paikalla oli Keppanan Tapani ja Usko Harras. Suurimman osan aikaa myös Veljeskorven Seppo oli paikalla ja yritti harjoitella kettuilua. Puulaakitason jätkä siinä hommassa, sanoisin. Eli äänitimme Tapanin kitaroita Menetetyn rakkauden tulevalle (suomessa oikesti tullaan vaan paikkoihin, joten anteeksi kielioppini) levylle.

Koita siinä sit äänittää tosissas, kun meininki oli jokseenkin kuvan osoittamaa.

No.. taustalla olevaa moottorisahaa emme tällä kertaa kuitenkaan tarvinneet. Levylle tulee yheksän biisiä, joista seittemään Tapani sai äänitettyä kitarat. Paitti tangomaisen biisin soolo jäi purkittamatta. Se ois vaatinut taustalleen muutakin kuin Sepon rummut. Ei jotenkin irronnut tatatata-taustoihin tingiringi-soolo. Jos tuosta ei mitään ymmärrä, niin ei se haittaa. Ei siitä varmaan pitäiskään.

Nyt kävi tosiaan silleen, että Tapani äänitti kitarat veisuihin Sie et takas tuu, Silloin ennen, Menetetty rakkaus, Niin kaukana on huhtikuu, Kerro kerro kuvastin, Mie vihaan itteeni (ykkösellä purkkiin!!!) sekä Viimeinen matka. Ens lauantaina, joka näemmä on tammikuun viimeinen laatuaan, jatkamme äänityksiä. Silloin paikalle saapuu myös Ällösjoen Pera, tuo lupsakka bassotaiteilijamme. Hommat siis edistyy.

Tiijjä sit miten hyvin kitarat purnukkaan meni, mut pääasia on, että saatiin otettua kuvia, joissa Tapani ei näytä hemmetin ylipainoiselta. Tässä yks niistä.

Rapakunnosta ylipainon kautta itseinhoon muuttunee tässä rapakunnosta ylikuntoon kahdessa viikossa -kuuriin! Tai sitten ei, koska ei Tapania oikeasti kuulemma harmita. Itsehän on polkunsa valinnut. Sinänsä metkaa muuten kirjoittaa suurelta osin näitä juttuja kolmannessa persoonassa. Pysyy jotenkin silleen ulkopuolinen olo tähän touhuun. Tiijjättekö muuten ne Go Go Express -liikuntapaikat? Tekis aina mieli sellaisen mainostaulun nähdessään käydä kirjoittamassa sen ylle Kivesveto. Eipä tässä muuta.

Hyviä joulunaluspäiviä kaikille!
-Tapani

Äänityshommia. Jälleen niin hurjan analyyttinen arviointi. Osa 2

Se on muuten sellainen homma levyn rumpuraidat on purkissa. 9. päivä lauantaina aloitettiin rumpuäänitykset ja kenenkään asiaan etukäteen uskomatta tiistaina jo lopetettiin. Saundistakin tuli hemmetin hyvää 13 mikillä ja pätevällä äänimiehellä. Tietty Sepon rumputyöskentelykin asiaan vaikutti aavistuksen verran.

Ja kuten yltä näkee, niin edelleenkin äänitämme levyämme autotallissa. Tai ainakin semmoiseen rakennetussa reenikämpässä. Vaikka kaikki näyttää varsin kaoottiselta ja diy-meiningiltä, niin voin kertoa, että niinhän se kaikki onkin. Mut jäljestä tuli hyvää. Mitä nyt Seppo tahtoisi äänittää kaheksaan biisiin uudestaan virvelit. Tämä tietty siksi, että virvelistä halkesi maanantaina kalvo ja tiistaina äänitimme levyn viimeiseen biisiin rummut uudella kalvolla. On kuulemma niin paljon parempi ja erilainen saundi siinä, että pitäis vaihtaa se muihinkin. Ei taida Seppo tietää mitä kaikkea sille saundille vielä miksausessa teemmekään. Ettekä sit kerrokaan!

Äänitysten jälkeen rumpali oli vallan väsynyt. Kuin pitkän koetuksen läpäissyt. Takki tyhjänä. Puhki ja poikki. Ei tosin niin paljoa, kuin Tapani sunnuntain äänityksiä valvoessaan. Tapani saattoi vaikuttaa varsin vittuuntuneelta ulospäin, mutta todellisuudessa fiilis oli muuten hyvä, mitä nyt närästi ihan helevetisti. Ja väsytti. Ei uponnut ees kuningas alkoholi. Mitä lienee edellisen yön tehnyt, kun ei selvästikään ollut skarpeimmasta päästä tuona kristillisenä lepopäivänä. Ei jaksanut ees kettuilla tosissaan, vaikka kettumainen mies onkin. Ja elämän vastoinkäymisten särkemä. Ajoittain jopa kyyninen.

Homma näyttää nyt siltä, että aikataulusta ollaan lipsuttu kerrankin positiiviseen suuntaan. Lauantaina äänitetään sitten Tapanin kitaroita. Ans kattoo, että taipuuko sormet.

Tämähän alkaa näyttämään siltä, että tää levy valmistuu hyvää tahtia. Pitäis varmaan koputtaa puuta. Tai laittaa tähän joku Sepon viljelemistä sitaateista. Se mies kun kommunikoi keskimäärin puolet ajasta sitaatein suomalaisista leffoista. Sinänsä viihdyttävää, mut vois kattoa pari uutta elokuvaa välillä.

Kiitos Ristolle ja Tuomakselle lainavermeistä.

Herran haltuun,
Tapani

Äänitykset alkaa. Analyyttinen näkemys asiaan osa 1

Levyä pukkaa

Tänään aloitettiin säätäminen sitä varten, että levy saataisin äänitettyä. Reeniksen virkaa ajava autotalli (Seppo on sitä mieltä ettei se mikään autotalli oo), sai seinilleen mahdollisesti tarpeellisen määrän ääntä eristäviä elementtejä. Pora vinkui ja jätkät nosteli tavaroita. Eli rummut pitäisi nauhoittaa ekana. Ei sinänsä kovin vaikea homma, koska Seppo on reenannut viimeiset viikot tosissaan. Seppo saa muut kuulostamaan ja näyttämään aika kurjilta varmaan. No, punaisen valon kammo sen vasta kertoo.

Siinä sit tehtiin akustointi kuosiin ja oltiin aloittamassa säätämistä, niin toinen ulkoinen äänikortti vilkutti valoja, muttei missään tapauksessa toiminut. Näillä keleillä Usko, joka oli teknikkona paikalla, oli sitä mieltä ettei verme toiminut koska oli liian kylmä. Tässä vaiheessa käytiin debaatti kirjoja lukeneen Uskon ja nuoruudessaan insinööritieteisiin hurahtaneen Tapanin kera. Eihän sähkölaite voi hajota kylmyydestä, jos sateliititkin pörräävät kohtalaisen viileässä tuolla taivaalla. Tapani, omia ajatuksiaan vastaan sotien, ehdotti patterin tuomista lähemmäksi äänitysvermettä. Ja pienen tovin jälkeen valot vilkkui oikeassa paikassa. Teoria ja käytäntö kohtas kerrankin. Tosin tuurilla. 

Ja sitten pistettiin mikit kuosiin. Ja testattiin äänenpaineet. Usko sääti hommat harvinaisen hyvälle mallille ennen kuin kukaan sai ees kuulla narulta soundia. Ja sitähän kuunneltiin. Ja oltiin eri mieltä. Ja sitten oltiin välittämättä rumpalin mielipiteestä. Ainut mihin se vaikutti oli, että tomit piti virittää. Kello oli silloin siinä yheksän, jos muistan oikein. Virityksen jälkeen kello oli puol kakstoista ja silloinkin tuumattiin että kuunnellaan huomenna uusin korvin. 

Joo. Huomenna alkaa äänitykset. Seppo on tän bändin kovin rumpali. Siitä lähetään. 

-Tapani

Ps. Kirjoitusviineistä vastasi kotiviini ja venäläinen vodka.