Bändin synnystä levyn syntyyn, osa 3

Joskus on vaan pakko kirjoittaa. Joko lauluja, runoja, tarinoita tai blogitekstejä. Eilen kirjoitin kaksi ensimmäistä osaa Menetetyn rakkauden alkupään tarinasta. Tänään on tarinaa jatkettava. Tässä vaiheessa homman nimi oli sellainen, että kolmen biisin demo oli julkaistu maaliskuun puolivälin hujakoilla ja ensimmäinen keikka heitetty toukokuun 2015 puolivälissä Yläkaupungin yössä. Keikalla oli etäisiä saundiongelmia ja demo kuulosti autotallilta. Mut tässä vaiheessa Tapani fiilisteli todenteolla. Nyt bändissä oli tekemisen meininki mukana. Kesä ilman keikkoja oli tulossa, mutta syksy näytti hyvältä, koska manageri oli ollut aktiivinen. Ketään ei kiinnosta bändi, jolla ei ole levyä ja tai nimeä. Saati levylafkaa johon nojata. Mutta manageri oli baareihin yhteydessä kovalla sykkeellä. Osan noista baareista hän saikin huijjattua mukaan tähän tarinaan. Mutta sitä ennen oli tehtävä yksityiskeikka heinäkuun puolivälissä. Tapania hirvitti, koska yksityiskeikoissa on aina se ongelma, että bändi pyydetään yleensä juhlimaan mukaan ja kun se juhlinta menee överiksi, niin sanomista tulee. Etukäteen voin sanoa, että juurikin näin pääsi käymään.

Kesälle 2015 ei ollut oikeaa keikkaa tiedossa, eikä sinänsä pitänytkään olla. Kesä on hyvä otta iisisti, ellei ole festarikeikkoja tiedossa. Mutta bändi päätyi managerille tärkeään tilaisuuteen esiintymään. Keikan miksasi Risto (nimi muutettu), ja keikka oli saundeiltaan vallan mainio. Mutta bändissä oli tiettyä humalatilaa aistittavissa. Homma hoidettiin. Jallupullo ja sauna oli pääasiallisena palkkana. Ja tietäähän siinä miten tuommoisessa käy. Usko ja Tapani paini, ja jälkikäteen tuli muustakin sanomista. No, Tapani vannoi mielessään, ettei enää koskaan yksityiskeikkoja. Vähänpä hän tiesikään.

Maxim oli reissannut loppukesän Etelä-Euroopassa parantamassa maailmaa. Mies saatiin jokseenkin ajoissa Suomeen ennen Raaman keikkaa (19.9.). Tapani ei olisi edellisessä elämässään suostunut tekemään lähibaarikeikkoja, mutta tällä kertaa hän oli innosta pinkeenä. Raama sijaitsee Jyväskylän Kuokkalassa. Tuossa kaupunginosassa, jonne pääsee helpoiten Ikuisen vastatuulen siltaa pitkin. Tapani on kasvanut siellä. Se lienee syy Tapanin särmikkääseen luonteenseen. Tapani on kettumainen jätkä, mutta syy lienee jokseenkin itsepuolustuksellinen. Lähiössä kun kasvaa, niin on pakko oppia pitämään puolensa.

Keikka itsessään oli vakuuttavaa suorittamista. Välispiikit mukaan lukien kokonaisarvosana heitteli kasi plussan ja ysi miikan välillä. Maxim soitti tuona iltana tähän päivään asti parhaat keikkasoolonsa. Väkeä oli niin paljon, että baari halusi keikan jälkeen meidät uudestaan esiintymään keväällä. Tää oli jokseenkin Showcase-keikka, koska nyt ei oltu festareilla eikä yksitystilaisuudessa. Ja hommahan skulas. Tapani kirjoitti elämänsä ensimmäiset nimmarit tisseihin keikan jälkeen. Ja pelkäsi saavansa toisen nimmarinpyytäjän miekkoselta turpaan. Ilman kalabaliikkia kuitenkin selvittiin.

Lokuussa oli tiedossa kaksi keikkaa. 17.10. Ohrantähkässä Korpilahdella ja heti perään 20.10 Bar Sebastianissa Jyväskylän Kortepohjassa. Tuntui siltä, että nyt alkaa homma luistamaan. Käytiin antamassa jossain vaiheessa Kaaosradiolle haastattelu ja Korpilahti-lehti teki meistä ennen Ohrantähkän keikkaa etusivunjutun. Oltiin kyllä niin polleeta poikaa ja koko matka reenikseltä Ohrantähkään laulettiin "etusivunjuttu, etusivunjuttu"-sanoilla jottain perinteistä katsomochänttiä. Ois saattanut nousta kusi hattuun, ellei etusivunjuttu ois ollut noin pienessä lehdessä. Mutta media oli otettu haltuun ja niin pitääkin! Juttu on luettavissa https://www.facebook.com/tapanikeppana/photos/a.891173574297178.1073741831.720079254739945/891173557630513/?type=3&theater -linkin takaa. Teoriassa. Jutun digitaalista versiota en enää löytänyt netisti, vaikka tokihan se siellä saattaa olla.

MUTTA! Ohrantähkä otettiin haltuun Varjottoman vieraan (bändi) kanssa. Äänentoistosta meinasi loppu hönkä, mutta yleisö tuntui nauttivan keikkasta. Ja niin nautti bändikin. Encore vedettiin ja selkääntaputtelijoita riitti aamun pikkutunneille asti. Alkoi tuntumaan siltä, että tässä bändissä olisi sitä jotain. Bändissähän ei missään tapauksessa ole väkeä, jotka olisivat soittaneet Don Huonoissa, Miljoonasateessa, Cheekin taustabändissä tai vaikkapa Värttinässä, joten kukaan ei missään vaiheessa uskonut, että tästä tulisi muutamaan hassua keikkaa ja viikottaista harrastusta kummempi bändi. Vähänpä myö tiedettiin.

Lähes samoilla silmillä hoidettiin keskiviikon keikka Bar Sebastianissa. Tapani ei ollut ennen pitseeriassa esiintynytkään, joten kokemus oli varsin uniikki. Toisena bändinä paikalla soitti Peran veljen bändi, Velkan kelkka. Tai joku sellainen. Mutta jo tässä vaiheessa uraamme oli selvää, että oltiin niin Sebun kuin Tähkänkin keikoilla the main act. Ykkösnimi. Viimeisenä lavalla! Se, miksi noin oli, on jäänyt hämärän peittoon. Sebastianin keikka nimittäin oli koko uramme viides. Ehkä asiaan oli vaikuttanut managerin myyntitaidot sekä Tapanin varsin vankkumaton usko itseensä maniapäissään. Mutta niin. Bar Sebastianissa oli Oktobefestit ja talo täynnä. Mutta puolet yleisöstä ei osannut sanaakaan suomea. Eipä se mitään haitannut. Eräs nuori saksaa puhuva neito seisoi koko keikan pöydän vieressä, jonka äärellä ystävänsä istuivat. Ja keikan jälkeen tuli kehumaan lavapreesenssiäni. Well played, pitänee lähtee joskus Eläkeläisten kaa kiertää Saksanmaata.

Joulukuun 2015 alussa meillä piti olla keikka Viitasaaren Hotelli Pihkurissa. He peruivat keikkamme, koska halusivat isomman nimen tuolle illalle. Oli nimittäin viikonloppu, jota ennen veronpalautukset tulivat. En halua sinänsä olla vahingoniloinen, mutta sekä hotelli, että meidät syrjäyttänyt artisti saivat kokea tyhjän salin tuoman onnen. Ei sillä, että oisin paikalla ollut, mutta pikkulinnut visertelivät. Mut bisnes on tällaista. 

Tähän loppuu hauskuus. Bändi tarvitsi levyn, että homma oikeasti voisi tästä edetä. Ja sehän oli päätetty tehdä. Aikaakin oli varattu kaks kuukautta ja päätetty pitää keikkataukoa siihen asti. Vähänpä myö tiedettiin.

 

Kiitos teille, jotka luette näitä ja olette mukana tämän bändin matkalla. Varsinkin Ninnille iso kiitos! Kukaan muu ei ollut herran vuonna 2015 niin fiiliksellä mukana keikoillamme. Tapani ei ole ottanut yhtään näistä kuvista, ja ne jotka ovat ovat mainioita immeisijä. Ainakin visuaalisesti. 

Nostalgisesti, 

Tapani "Posio" Keppana

Bändin synnystä levyn syntyyn, osa 2

Tarinoilla on alkunsa. Osasta tän tarinan alkua edeltävistä muistoista on koottu edellinen blogiteksti, osa 1 samaisesta otsikosta. Johdanto on pidetty, nyt alkaa todellinen tarina. Mutta tämä tarina on kirjoitettu vain Tapanin näkökulmasta. Tämä ei ole historiikki vaan muistelmat. Vanha muistaa kuten haluaa (puistokatulainen sananlasku). Kuvat eivät ole Tapanin ottamia.

Marraskuu 2014. Maxim liitetty vahvuuteen. Tuo kitaravelho, joka ei suostunut katsomaankaan kirjoitettuja nuotteja vaan halusi katsoa reeneissä Tapanin sointuotteita ja soittaa niiden mukaan. Vähänpä Tapani tiesi, kun antoi asian tapahtua näin. Myöhemmin Tapanin tiesi, muttei juurikaan voinut asialle enää mitään tehdä. Maximin tyyli kuitenkin sopi bändiin ja Snaken soittamat riffit korvautuivat nopeaan tahtiin Maximin omalla soitannolla. Bändi oli löytänyt tavan ilmaista itseään. Palikat olivat loksahtaneet paikoilleen. Entisenä räppärinä Tapani oli löytänyt äänialaansa myös säveliä. Elettiin jo alkuvuotta 2015. Yläkaupungin yö -festivaalit kiinnostivat ja Sepon nimeämänä Menetetty rakkaus -bändi aikoi hakea ensimmäistä keikkaansa. Se vaati äänitteitä.

Kahdessa viikossa äänitettiin Teurastamolla soitot ja Uskon studiolla Laajavuoressa laulut. Saundi oli kovasti autotallimainen. Mutta se oli saundi, jota Tapani halusikin. Suomalaiset rakastavat kasvutarinoita, joten betonisten seinien pilaamat äänitteet olivat ensimmäinen askel, joka oli otettava. Seppo varsinkin nillitti soittojensa huonoutta, mutta Tapani koitti uskostella Sepolle, että tällaista tää nyt vaan on. Tämä taisi olla viimeistään Se hetki, kun Tapani julistautui bändin tuottajaksi. Reilut sata keikkaa ja yli kymmenen levyä tehneenä Tapani koki ymmärtävänsä mikä oli bändille parhaaksi. Varsinkin koska hän kirjoitti biisit ja sävelsi niihin pohjat. Ajattelivat muut mitä tahansa, niin tämä oli Tapanin bändi.

Pidettiin iltamat, joiden aikana ladattiin demobiisit nettiin ja haettiin keikkaa Yläkaupungin yöhön (ja se myähemmin saatiin). Mutta samalla lähetettiin kännipäissään keikkahakemuksia ympäri Suomen. Tapani näki, että Seppo aktiivisena kaverina olisi mainio manageri (kunhan vaihtaisi nimeään). Ja täten toi rooli annettiin Tapanin käsistä pois. Tapania nuorempana, kauniinpana ja aktiivisempana Seppo (Aku), pani isomman vaihteen silmään. Kesän keikat oli jo baareissa täynnä, mutta Seppo alkoi luomaan kontakteja. Ja myi syksylle keikkaa. Näissä sessioissa muiden jo sammuttua tai näistä poistuttua, Usko tuumasi Tapanille ettei tämä ota reenei tosissaan. Tuosta hetkestä noin puol vuotta Tapani oli selvinpäin reeneissä (oikeasti). Nyt tähättiin korkealle!

Reenattiin ja reenattiin. Usko bändiin alkoi kasvamaan. Ja saatiin tieto Yläkaupungin yön keikasta, josta tuli eeppinen aloitus julkiselle esiintymiselle täl bändillä! Ollaan naurettu, koska Rautiaisen Timppa oli ennen keikkaa Ylä-Ruthilla, jossa esiinnyttiin. Saattoi olla meijjän keikallakin. saattoi toki olla olematta. Mut keikka oli seittemältä ja koko baari täynnä. Sisään ei päässyt kukaan muu, kuin viis minuuttia myöhässä keikalle saapunut Maxim Suolahti. No saatiinpahan kerralla tietää kuka on tän bändin rimadonna.

Keikka skulattiin niihin hyvin kuin tuossa vaiheessa pystyttiin. Bändissä ei ollut kovinkaan paljoa keikkakokemusta, eikä toki ole vieläkään, mutta Tapani piti showta yllä. Jälkikäteen ei tullut nillitystä. Yleisössä oli jopa Kyypellon Jorma, tuo Maximin edeltäjä. No hard feelings! Tapani oli hyvässä maniamyötäisessä, joten välispiikitkin skulas. Luku 1 (osa 2) oli kirjoitettu. Kiitos.

Hyvä yleisö!
Tapani "Niinpä niin" Keppana

Bändin synnystä levyn syntyyn, osa 1

Tättärää! Ei oo muuten hetkeen tullutkaan näitä blogei kirjoiteltua. Oli kesä ja ollut jokseenkin kiireitä muutenkin. Eikä oo kai ollut silleen ees sanottavaa. Turha silloin on liikoja lätistä. Mut nyt ois sanottavaa ja näkökulmia. Tilanne on nyt se, että levy tulee ulos ens kuun puolivälissä. Perjantaina 14.10. tarkemmin sanottuna. Tapani aatteli, että kaikuluotais tän prosessin bändin perustamisesta ensimmäisen älppäriin miksauksen päätökseen omista lähtökohdistaan. Täs postauksessa tulee olemaan kuvei matkamme varrelta.

Oli vappu 2013. Tapani soitti Tomille (nimi muutettu) ideastaan uudesta bändistä. Ois tarkoitus yhistää Irwiniä ja reggaeta. Tomi vietti vappua Ällösjoen Peran (nimi ei muutettu) kanssa tuolloin. Tapani neuvotteli jätkien kanssa, että koitettais skulata joitain Tapanin kirjoittamia biisei yhdessä. Biiseillä oli vetävät nimet, joten jätkä innoistuivat. Niiden biisien nimet olivat Menetetty rakkaus, Lapsuuteni pellot sekä Korkit ei pysy kii. Perusteet bändin pystyttämiselle oli luotu. Tulevina viikkoina tällä kolmikolla tapailtiin meille kaikille uudenlaista musiikkia. Tapani alkoi epäilemään mielessään, ettei Tomi (nimi muutettu) kykenisi soittamaan Tapanin seiska-, sus2- ja sus4-sointuja viliseviä biisejä.

Tässä vaiheessa tehtiin isoja ratkaisuja. Tapani hommasi mukaan Uskon (nimi ei muutettu), tuon Keski-Suomen taitavimman muusikko/teknikon. Eikä siinä vielä kaikki. Tapanin lapsen kummisetä Jorma "Snake" Kyypelto (nimi ei muutettu) ilmaisi oman lapsensa varpajaisissa halukkuuden liittyä bändin vahvuuteen. Tämän jälkeen Tomi (nimi muutettu) sai puhelun ja hyvässä yhteishengessä Snakesta tuli Maalaisliiton kitaristi.

Tapani ja Usko soittivat yhdessä toisessa bändissä, ja sen bändin äänityssessioiden tauoilla naureskelivat bändistä, joka olisi reggae-henkistä Irwiniä. Iskelmänimigeneraattorilla Tapanin taiteilijanimeksi tuli Tapani Posio. Siinä oli maalaisklangia ja kovasti. Tuolloin rumpaliksi kaavailtiin monissa liemissä keitettyä Sampoa (nimi muutettu). Häneltä kysyttiin, että kävikö bändin nimeksi Tapani Posio & Maalaisliitto. Ja sehän kävi. Sampo kävi reeneissä kerran ja helsinkiläistyneenä tuumasi, ettei aktiivisesti ehdi soittamaan, mutta sessiorumpaliksi kävisi.

Tuolloin oltiin siirretty reenaamaan Tapanin kotoa Teurastamolle. Toisena rumpalikokelaana kävi Jukka (nimi muutettu). Jukka ja Pera olivat soittaneet bändeissä yhdessä, mutta Jukka ei halunnut soittaa huumorimusiikkia. Vähänpä hän tiesi lopulta mitä tuleman pitäisi. Seuraavaksi rumpaliksi Tapani (nimi ei muutettu) pyysi Juhaa (nimi muutettu), jonka soittotaidon Tapani mielti jokseenkin paremmaksi kuin kellään muulla tuntemallaan. Juha (nimi muutettu) innostui vaan ei koskaan päässyt oikeasti reeneihin soittamaan. Mutta Juhan (nimi muutettu) perintö elää. Hän tuumasi, että iskelmä toimii, reggae ei. Tapani arvosti Juhan (nimi muutettu) näkemystä. Bändi alkoi siirtyä kohti parempia uria.

Biisejä syntyi, mutta bändillä ei ollut rumpalia. Snake (nimi ei muutettu) pyysi työkaveriaan Seppoa (nimi ehkä muutettu) kokeilemaan rumpalin hommia. Seppo oli alkuunsa kohtalaisen paska, mutta syykin selvisi. Seppo ei ollut vuosiin soittanut rumpuja bändissä. Ihmisenä Seppo taasen oli käsittämättömän mainio. Tapani (Tapani) tykästyi herraan välittöästi. Jossain vaiheessa matkaa Tapani oli tykästynyt lempinimeen Keppana. Se oli jokseenkin yhtä kova kuin Irvine Welshin Limsa-Terry. Posiokin taittui pois nimestä ja vielä taittuisi myös Maalaisliitto.

Bändi jatkoi viisihenkisenä ja opetteli matskui kevääseen 2014, kunnes Snake yllättäen irtisanoi itsensä. Se oli Tapanille kova pala. Sovitaan vaikka niin, ettei asiaan liittynyt dramatiikkaa. Tapanilla oli pelko, että Seppo jättäisi kaverinsa lähdön myötä bändin. Mutta onneksi niin ei tapahtunut. Seppo oli tullut soittamaan, eikä hengailemaan kavereiden kanssa.

Bändi jatkoi ilman sähkökitaristia koittaen sovittaa biisejä neljähenkisiksi. Samaan aikaan Tapani kyseli tutuilta kitaristeilta halukkuutta liittyä bändiin. Halukkuutta oli, muttei kykyä reenata säännöllisesti ees kerran viikossa. Syssyllä 2014 Tapani muisti tuoneensa alkuvuodesta baarista kotiinsa suolahtelaisen virtuoosin. Hän ei tuntenut tapausta, mutta puhelinnumerot oli vaihdettu. Tapani teki puhelun ja kitaristi oli löydetty. Maxim "nimi ihan varmasti muutettu" Suolahti liittyi bändiin. Reilut puolitoista vuotta ja tarina alkaa oikeasti vasta tästä.

Tästä tuli niin pitkä tarina, että joutaapi jatkaa toisessa postauksessa viel! Kuvat on ottaneet Helena (nimi muutettu), Lasse (nimi vielä muutetumpi) sekä Usko (Harras). Tarinasta on jätetty tarkoituksella pois henkiset ponnistelut, joita bändin saanti tälle asteelle vaati. Turha takertua tässä vaiheessa vaikeisiin asioihin, koska hommat toimii täl hetkellä.

Kiitos lukemisesta, 

Tapani "Tapani tulette tuntemaan" Keppana