Hei kaikki taasen! Tämä tarina ei sisällä kuvia. Siihen on syynsä. Tasapaino on pidettävä yllä jotenkin.
Osa 1. Kaunis talvinen tähtitaivas
Lähtökohtaisesti voisin sanoa, että paljon on äänitetty. Jokunen äänityspäivä ois vielä edessä. Ensiksi ne hyvät asiat. Ällösjoen Pera skulas yhtenä päivänä kahta biisiä vaille kaikki bassot purkkiin. Ilta oli halailun ja hemmetin hyvän fiiliksen täyttämä. Muistaakseni Seppo on kaupungilla dokaamassa ja Maxim jossain riennoillaan. Mut taistelukolmikko Ällösjoki, Harras ja Keppana saivat priimaa aikaan. Elettiin kai maaliskuun alkua. Usko tekemiseen oli kova.
Sittemmin käytiin äänittämässä yks torstai-ilta loputkin bassot. Edelleen buugi oli hyvä, vaikkakin biisit olivat Pertille aavistuksen edellisiä hankalampia. Mutta kaikki toimi lopulta. Hienoa. Ei tarttis tuolleen ressata, jos säveltäis omat soittonsa yhtä helpoiksi kuin Tapani tekee (kirjoittajan huomio).
Tässä vaiheessa yksi perjantai käytettiin siihen, että Tapani ja Usko kävivät läpi studiolla Peran ja Maximin soittoja nauhalta. Raakamiksattiin samalla ja valittiin parhaita vetoja. Satunnaisesti käytettiin modernia teknologiaa edesauttamaan paremman levyn syntymistä.
Tämä jälkeen alkoikin aika, jolloin asiat eivät olleetkaan enää niin yksinkertaisia. Aikataulut olivat kusseet. Tämä johti ongelmaan, koska Tapani menevänä immeisenä oli sopinut tuleville viikoille jo vaikka mitä. Oli lastenhoitoa, nörttäämistä, hänen ja Uskon toisen bändin levynjulkkarikeikkaa, pelkkää vitutuksesta johtuavaa kiukkamista sun muuta sellaista. Tiedättehän työ, jotka projekteja väännätte? Kun aikataulut kusee, niin sit ne yleensä kusee ihan totaalisesti. Vähän ajan päästä oli ilmassa katastrofin merkit, muttei onneksi vielä. Vaikka jotenkin persettä kutitti ajatus, että meneeköhän tää koko homma mettään.
Osa 2. Voi vittu nyt oikeesti, EI YNKKÄÄ!
Seuraava osio käsittelee taitelija Suolahden panosta äänityksiin ja reenaamiseen. Tuo live-soitannon Gianfranco Zola, korvakuulon Usain Bolt ja luovuuden Wayne Gretzky ylibuukkasi itsensä niin, ettei aikataulujen sopimisesta meinannut tulla useaan kuukauteen käytännössä mitään. Tai periaatteessa kaikki sovittiin kyllä, mutta vähillä unilla selviävä Suolahden Salieri oli öisin sopinut muita menoja äänityksien sekä reenien ajankohtiin ja luonnollisesti ilmoitti niistä yhteenpitokanavaan öisin muiden kiltisti nukkuessa. Se kävi korpeaman näitä rämesoiden tarpojia, etunenässä Keppanaa ja Veljeskorpea.
Jossain vaiheessa yksi torstai saatiin vapautettua äänityksille. Jälkikäteen pitää muistaa, että edellisenä päivänä tai sitä edellisenä Suolahdella oli tilipäivä. Pitsalla kyllästetty kitaravirtuoosi otettiin kyytiin ja matka kohti Tikkalaa alkoi. Jonkinlaista voittamisen fiilistä oli ilmassa. Kyllä tää tästä.
No vittu ei sitten. 7 tuntia ja ehkä kaks biisiä purkissa. Maxim oksenti pihalle. Tapani poistui tovksi äänityksistä, kun ei voinut nauramatta kuunnella enää Maximin soittoa. Seppo kävi säännöllisesti vittuilemassa, minkä lastenhoidoltaan ehti. Usko pysyi joviaalina kaverina hiljaa. Kaikki kulminoitui soolojen äänitykseen. Maximin ja Tapanin näkemys siitä mikä on Ynkkää ja mikä ei, ei aivan kohdannut. Muiden soitantojen osalta Maxim ei mahtunut Tapanin vaatimaan lokeroon.
Tässä vaiheessa tuntui siltä, että kuvitteelliset seinät alkavat kaatua päälle.
Huhujen mukaan Tapani on ollut tekemässä yli viittätoista levyä ja tämä yksi torstai oli riistävin kokemus levynteossa hälle. Kuulemma. Ei välttis muista ihan kaikkea menneisyydestä toi juoppo.
Osa 3. Kehityskeskustelut
Tässä kevättalven myötä on monta puhelua soitettu. Asioista puhuttu. Koitettu pistää taiteilijaa lokeroon ja koitettu saada muut soittajat ymmärtämään, että tää levynteko on saatanan herkkä prosessi. Koitettu ymmärtää mitä helvettiä tässä ollaan nyt tekemässä
Levy voidaan toki tehdä viidelläkin visiolla, mutta se levy ei kiinnosta kovin moniakaan. Nyt on tarkoitus ainakin Tapanin sanojen mukaan tehdä levy, joka kiinnostaa moniakin. Asioista pitäis puhua enemmän. Mut toisaalta missä menee harrastamisen ja työnteon raja ja kummalla puollella rajaa kukin tän bändin soittajista on? Näiden kysymysten äärellä ollaan painittu henkilökohtaisella ja yhtyeen tasolla.
Milloin tästä tuli oikeasti näin vakavaa?
Lisäosa A Keikat
- Suolahdessa oli kivaa.
- Viitasaaresta ei voi puhua, koska täs on jottain vielä neuvoteltavaa sen suhteen miten asiat meni
- Kuokkala, IHAN VITUN EEPPISTÄ!
Kuvia, äänitteitä ja musavideota tiedossa kunhan täs nyt saadaan hommat taasen rullaaman.
Muistamaan pyrkien,
Tapani, rappioromanttinen juoppolalli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti