Ensimmäinen havainto lienee, ettei äänitykset ole enää aikataulussaan. Häiriötä ovat aiheuttaneet keikka ja siihen liittyvä reenaus, pienimuotoinen sairastelu, sukujuhlat, yllättävät aikataulumuutokset, Suomen sisäpolitiikka, hiihtoloma, yleinen motivaationpuute sekä luultavasti myöskin tekosyyt. Mut eipä Tapani koskaan uskonutkaan, että tää homma aikataulussa pysyiskään.
Viime viikon torstaina Maxim kävi nakuttamassa kitaraansa pariin biisin. Tuo huoleton taiteilija Suolahti alkoi sovittamaan biisejä uusiki välittömästi, kun punainen valo alkoi palaa. Seuraava kuva kuvastaa tuottaja Keppanan mieltymystä tällaiseen.
Taiteilija ja tuottaja pääsivät teoriassa yhteisymmärrykseen siitä, mitä oltiin tekemässä ja rokkia äänitettiin. Aikataulun kireyden vuoksi tällä kertaa vain Niin kaukana on huhtikuu sekä Mie vihaan itteeni saivat Maximin kitaroinnit tuekseen. Seppo oli paikalla ja jatkoi perinteeksi muodostunutta kettuilun harjoitteluaan. Hetkellisesti vaikuttaa siltä, että sillä miehellä on potentiaalia siihen hommaan.
On erinäisiä epäilyksiä siitä, että Maxim on Star Trek -fani.
Tämän viikon torstaina olikin sitten vuorossa loppujen urkujen äänitys. Usko oli jättänyt itselleen vaikeimmat kappaleet viimeiseiksi. Sormet meinasivat olla aika tahmeat. Julistimme torstain maanantaiksi ja saimme moraalisen yliotteen siitä, miksi hommat eivät meinanneet luistaa. Tunti per biisi -tahdilla saimme urut ojennukseen. Sitten alkoikin näiden kinkereitten eniten myötähäpeää aiheuttava osuus eli Tapanin demolaulut.
Flunssan kanssa painiva Tapani avasi pelin neljän biisin demolauluilla. Luonnollisesti ykkösellä purkkiin ja äänityksen päätteeksi hirveästi yskien. Kaunista hommaa. Sääli Seppoa, joka kuunteli tapahtumaa ilman luureja eli kuuli vain Tapanin laulut. Epäilen vahvasti, että se aiheutti raumoja ja vähintään pari poria.
Näillä eväillä kohti Peran bassotaiteilujen äänittämistä. Hommat etenee. Hitaasti, mutta varmasti. Tähän loppuun on lisättävä vanha keskisuomalainen sananlasku:
Parempi myöhään, kuin ajoissa.
Hyvää karkausvuotta,
Tapani Keppana
